Tunnussävel vuodelta 1959

ChaChaCha

Uusin Onepa#2

Röntgenkuva

Zamfir huilu - Vitas ääni

Ave Maria

Tummat silmät

Yhdet niistä

Berliinin muuri 50 V - Opera 2
13.8.2011

3,5 miljoonaa itä-berliiniläistä oli jo karannut

13.8.1961

 

Tämän videon tekstityksen avulla on hyvä tutustua ääntämiseen, miten sanat kirjaimista muodostuvat. Oli vain huoli, kuinka saan videon siirretyksi näkyviin. Pilvestä katsovat silmät kun vielä löytäisin meren aalloista. Kyllä taas jaksaa jatkaa.

Ei otsikkoa eikä sillä ole väliä. On vain uusi video by Vitas. Se on sattuman sanelema juttu, että olen löytänyt Latvian satakielen, Vitas nimeltään. Uudesta vauvasta sanottiin, että linnut tippuu puista, kun tämä meidän uusi vauva huutaa.

 

Tällä videolla muistan mummokaveriani, joka on jo toipumassa muutama päivä sitten lankeamisesta loveen sillä seurauksella, että lonkka piti naulata. Suunnitteli menoa lepopaikalle laitokseen. Eiköhän me kuitenkin toivuta kotona. Ainakin voitaisi vähän revitellä videon ääressä. Onhan tuolla kaikenikäisiä yleisössä. Mummotkin sonnustautuneina hattuihinsa. 

Joulunodotus on sattuneesta syystä jännittävää, mitähän se tuo tullessaan. meille liian monta liian isoa yllätystä. Joulu on pelkkä Joulu, ei enempää eikä vähempää. Nyt tämä kesäkeikaus parhaaseen mustikka-aikaan ja opettelu uudelleen kävelemään. Vanhuus ei tule yksinään, vaikka kuinka yrittää karsia tyhjän pois.

Blogger hidastelee

 

Se on menoa nyt!

Kirje matkapastorille; sivu 1 suomeksi - sivu 2 saksaksi

Yöllisen puhuttelun oppimistulos

Onko ketään kotona, vieraita on tulossa? 

Kotona ollaan enkä tule parkkipaikalle vilkuttelemaan nähdäkseni tai vain todetakseni, että Sibeliustalolla on kuninkaallisia. On minulle iloinen asia, kun omat nimekkäät lentelevät maailmalla lupailemassa kuita taivaalta kiinalaisillekin. Näkis vaan tuloksia tänään eikä viidestoista päivä vuonna 2050.

Viimeksi huomasin osakesalkun menestystarinasta kertovan johtajan kainalossa. Puristi tiukasti saalistaan tuima ilme kasvoillaan. Hänestä tuli mieleen lyhytsiipinen, lentokyvytön pelipomo. Osakekurssit heilahtivat ja oli paljon menetettävää. Käsiveska on saanut olla monen naisenkin arvonmitta. Minä tarvitsen kantajan matkalaukulle. Pankkikortti taskurahojen käyttöä varten ei suurta salkkua tarvitse. Aamuvarhaisella sauvakävelyretkellä avaimet  kaulapussissa naisihmiset tulevat ryövätyksi ja hakatuksi.

Ihanaa, onko sinulla kaveri! Sain heidät vieraakseni eilen, kun tarvitsin sähkömiestä. Työpöydän sähköjohto jäi käteen, kun irroitin sen seinästä. Kattovalisimesta paloivat molemmat lamput. Olin kuin kynsille lyöty. Löytyy ammattitaitoa korjata puutteet ja molemmat tulevat autetuksi. Tarina on yhtä huikea kuin prinsessasatu ihan kotimaisin voimin. Rakkaus ei ole kuollut eikä muuttunut sukupuolineutraaliksi. 

Minä uskon Jumalaan. Sitä minun ei tarvitse analysoida eikä kenenkään ole syytä vetää valttia hihasta ollakseen jotakin muuta  suuntautumiseltaan ja uskomattomuuttaan. Ihan vapaasti saat uskoa tai olla uskomatta. Se on oma asiasi. Valintasi mukaan sinulta puuttuu taustatuki elämässäsi. Kuoltuasi omaiset hautasivat sinut ristin alle. Minä ennen kuolemaasi perustin eroottisen hautausmaan, kukkapenkin symboleineen, Pariisissa olevan malli mukaan. 

Rakkaus Ruotsissa ei ole kuollut eikä sydämessäni. " Miten hellästi sinä kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi." Aika meillä on muuttunut riettaaksi, kun katsoo pimiän kaiken paljastavaa kaula-aukkoa. Minkä mallin lapset saavat paljastelevista äideistään, miehet isänmallina ovat jo aikaa sitten hävinneet? Olisi aika palata päiväjärjestykseen.
En ole tullut enkä mennyt. Olen aina ollut ihminen oman mittapuuni mukaan.

Talvitytön kanssa muisteltiin viime kesää kerättyjen kasvien kautta. Se oli yhden kesän kesätyö. Kasvisto pääsi varastoon odottamaan lisäyksiä sitten joskus, kun palaan Vihtaniemelle katsomaan, onko siellä enää mitään tallella vai onko sukupuutto vienyt kaiken luonnonvaraisen pihapiirin kasvillisuuden.

Pujot ovat vahvoja aiheuttaessaan allergioita. Yleisen nukulan nimen selvitti minulle biologian opettaja. Vihjasi samalla perimän tervehdyttämisestä satamajätkäseikkailussa. Mistä lie kotiutunut meidän nurkalle kasvamaan, kun löysin vain virolaisia ja venäläisiä sukulaisia netistä. Se on kirjoitettu tähtiin.

Venäläiset tulivat naapureiksi kunnan uusrikkaina mökkiläisinä. Itse tunnen lukkarinrakkautta virolaisia kohtaan, ovathan huijarit nähneet hyötymistarkoituksen. He ovat myyneet tyhjiä maatiloja ja rakennuksia ominaan. Se on ostajalle yllätys, kun omistaja ilmestyy paikalle. Samaa omistus- ja itsemääräämisoikeutta testaan omalta kohdaltani. Derrickin kanssa ratkotaan sitä kansainvälisen rikosoikeuden valossa. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättä", kenenkä lippu korvaa Tirkkosen sukuseuran viirin meidän lipputangossa.

Rakennusmestari on vahtunut kunnassa. Keskustelin hänen kanssaan asiasta 25: een vuoteen samalta korkeudelta. Tähän asti on puhuttu yli, ja siksi olen heiltä kysynyt maksamieni toimitusten kielteisistä päätöksistä. Mitä perkeleitä, te luulette olevanne? Sata vuotta tiettömän taipaleen takana elämistä kuin herran kukkarossa. Sitten tuleen sijoittajat, joille pitäisi kunnan kaikki tehdä valmiiksi alkuperäisten asukkaiden kustannuksella.

Olisinko selvinnyt puolustaessani miljoonaperintöä ja jaksanut ilman Lumoprinssin kirjeitä, Tommy Tabermannin runoja, tyttäriäni ja tyttärentyttöjä. Kaikelta olisi ollut pohja pois, jos minä olisin luovuttanut. Sisarten lomakiinteistöt olisivat vuokratontilla, ja meillä mökittömillä lapsuuskodista saatu hinta olisi huuhtoutunut monta kertaa kurkusta alas. Kukaan ei perinnön tähden tarvinnut juoda itseään hengiltä. Sekin on sairaus itsehankittuna, syöpä vie kesken ikää. Vai olisiko se vain lyhyen elämän kuolemansyy. Siksi ihmettelen ihmisen julmuutta käydä sotaa, tappaa ihmisiä ja tuhota kaunista maapalloa. On aika rakentaa ja aika purkaa. On aika syntyä ja aika kuolla. Kaikella on aikansa auringon alla.

Hohtokeilaturnauksen jälkeen istutaan Mamma Mariassa pitkän pöydän ääressä. Jään odottamaan A. Kiven "Die sieben Brüder":iä. Ympärilläni on parveillut joukko syntyperäänsä tietämättömiä seitsämiä veljeksiä, sakilaisia tai miksi heitä nyt kutsuisin. Hiidenkivellä istuu puutarhatonttu lukemassa. Se odottaa päivää, jolloin mustalaisakan töpeksimä noituus päättyy. Yllätys omistajalle on, että hänen kasvualustansa ei ole kuopattu Hiidenkiven juurelle.

"Soi tuulessa sävel hiljainen. On matka päättynyt. On aika jäähyväisten."

Minun matkani alkoi jouluna ja jatkuu vielä. Amaryllis kuuluu jouluun. Kasvattaa kesän kukkasipulia, lepää kukka-aihe pullistuneena kyljessä kylmässä ja pimeässä. Kun on kukkimisen aika, otetaan valoon ja lämpimään. Kevät alkaa joulusta ja syksy juhannuksesta. Vuosi ei lopu kanervan kukintaan. On vain levon aika, kun menneinä talvina lumi peitteli luonnon peiton alle nukkumaan. Matka jatkuu jäähyväisten jälkeen uudella tasolla. Päivä vain ja hetki kerrallaan mennään eteenpäin.

Kuinka sen kertoisin 17.8.2008
Pitkän hiljaisuuden jälkeen minuun otetaan yhteyttä. On sattunut ikäviä asioita suvussa. 11:sta on yksi poissa. Olen sitä ounastellut viime päivinä. On ollut henkien taistelu, unia ja umpikujia. Kuka näytti elävän kuvan koko 43 vuotta sitten alkaneesta elämäntarinasta. Ja nyt se päättyi. Pääosan esittäjä on poissa. Tulet huomenna kotiisi ja suruviesti on odottamassa. Suunnitelmat serkusten tapaamisesta maalla mummolassa ei toteutunut. Miksi, miksi ja miksi? Oliko kaikilla kiire vai Työukin ja Mummon luoma perheyhteyskö vain väljähtyi. Sinä käytit me-henkeä, kun tarkensit samannimisiä erotellessasi. Meidän Make on poissa. Hänen lähettämänsä terveiset: Tämähän on elämää.

Hyvästelen Lapponian

Lapponia on saanut uuden kodin. Lapsuuskodin ruokapöytä on samaa sarjaa muodoltaan, umpipuuta ja kaarilinjat. Lappi (lat.Lapponia) käsittää Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat sekä Kuolan niemimaan. Yksi syntyessään kultakehdon sai. Perhekuva naapurin kuninkaallisista ja toinen Lapin värikkäistä ulkoilmaihmisistä. 

En kadehti kumpaakaan. Juureni ovat kietoutuneet yhteen kuin Maariankämmekän juurakko. Mikä osa luonnossa on aatamia ja mikä eevaa. Leipoessaan ruokapöydällä, pöydänkansi rungon päällä, äiti toivoi natisematonta alustaa. Sitä ei tullut. Nyt on työpöydät tukevia, mutta leipominen on loppunut. 
Kuntokartoitus paljastaa ajanhampaan jäljet Lapponian kuluvissa osissa. Öljyän puiset käsinojat ja jalat. Irronneet liukuesteet ovat tallessa. Pitää ruuvata alkuperäiseen tarkoitukseensa. Imuri imaisi napin pölypussiin ja sieltä muistin sen pelastaa. Ompelen paikalleen. 
Ruokapöydän leipomispuolen pesin puhtaaksi taikinasta käydessäni. Puun syyt olivat kuluneet koholle ja ne muistuttivat juoksuhiekan juonteita. Lapponian uusi elämä jatkuu kuin timanttipuro korun tarinassa. Odotan sinun paluutasi ja Lapponia on poissa.

Aika on auringon kukkia auringonkukissa, jotka ovat auringolle alati uskolliset. Presidentin päätös pitää kiinni valinnastaan on esimerkki siitä, mitä tietää tahtovansa. Yhteenvetona tästä päivästä opittua. Pomo tuo paperinipun takaisin saatesanoilla: Ota sanakirja ja korjaa. Sen olen ottanut piäsnuatikoihen käskystä, enkä tule hullua hurskaammaksi. Siitä pidän kiinni, että suomalaisen omaishoitoasioista tekemä formaatti sanakirjan mukaan on: zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Se on siinä. Siihen ei ole Helfershelfereillä mitään lisättävää. Mutta jos lisäileminen on heidän kapea-alaista työtänsä, niin lisäilkööt, mutta minä en viitsi niitä lukea enkä kuunnella. Kunnan työntekijät ovat olleet seminaareissa tympääntyneimpiä meidän aktiivien joukossa. Mutta se on heidän oma asiansa, meidän asia on olla sitoutuneita hoidettavaan, kunnes kuolema erottaa. On elettävä arvokkaasti niissä oloissa, jotka elämä antaa. On niukkuutta ja runsautta tehdä elämästä nautinto. Odotan paluutasi. Täällä kaikki hyvin, aurinkoakin.

Satoihan eilenkin ja tänään muistutettiin päivästä 14.8.1961. Silloin rakennettiin Berliinin muuri. Haet vain kesää ja aurinkoa. Sitä riittää tasapuolisesti kaikille, niin hyville kuin pahoille. Kysellään, missä on Jumala, kun sota syttyy. 90-vuotias sanoi: Raamattu on sotaisa kirja. Luki sitä ajan kulukseen vielä sen ikäisenä. Eiköhän sodat ole vallanpitäjien päämääriä. Onneksi on aurinkoista, aaltoja hyppiä huvikseen ja joku vanha kaupunki katsottavaksi. Tänään satoi ja ukkonen jyrähteli. Poikkesin kauppaan ja olen nyt Levengoodin kanssa samassa kulta- tai hopeakannassa. Aarrekartan ripustin seinälle muistutukseksi silkkitiestä. Muurahaisenpolut ja käpykankaat olivat ikiaikaiset tiet silloin ennen. Nyt kaikki rehottaa metsissäkin, jos joku ei halua pitää nurmikkona sunnuntaiaamun konekonsertiksi. Jokainen taaplaa tyylillää. Tiedätkö, kumpi pää kastetaan väripyttyyn pärekattotalkoissa? Se toinen, päällä on väliä varapäreessäkin.