Tasankojen vaivat

Lumoprinssin linna

Aamulla anivarhain
Nyt on luukut sekaisin. Tuliukko ei ole omassa osoitteessaan vaan poukkoilee joka ovella. Uteliaana katson onko Pomppulinnan poikaystävä myös hairahtunut. Asetukset ovat jotenkin sekaisin.Tarvitaan lainmuutos, että kaikki ovat osaansa tyytyväisiä, eivätkä vaineksi naapurin vihreämmän ruohon perään. Koputus. Mihinkä blogi aukeaa.

Ihmettelen blogia. Olen tuliukkosivulla ja kuitenkin niin kuin naapurin blogissa. Siksi tämä kokeilu, kummanko luukku kolahtaa. Eipä olisi ensimmäinen kerta, jos vieras mies olisi muuttanut tietämättäni osoitteeseeni. Olen utelias.

Ehdollistamisrefleksi toimii kuin rottakokeessa. Yritys - epäonnistuminen - keppiä kynsille tai moukariniskuja.
Porkkana - onnistuminen - palkitseminen. Olen oppinut läksyni.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Tästä minun blogini saa kuulla jatkossa.

Onnittelen itseäni! 
Sain oman blogin. Seurasin kriittistä polkua kuin aarrekarttaa. Nyt olen sateekaaren päässä. Siihen on auttanut Vilman ja Alman antamat nimet. Olisiko tämä nettipäiväkirjan koti jossakin Muumitalon ja Röllin töllin välimaastossa. Sitä pitää miettiä.
Harveneville hiuksilleni kuvaava nimi on jotakin "siilinpiikkimahanahkavälikarva" luokkaa. En oikein ymmärrä puhekielestä muuta kuin suomen sanan sieltä täältä. Pitääkö meidän tyttöjen kanssa keksiä ikioma sanasto; tunneäidinkieli. 
Laps' Suomen ällös vaihda pois, sun maatas ihanaa. Siell' leipä vieraan karvast' ois ja sana karkeaa. Näin ajattelen, kun en ymmärrä enää ilman sivistyssanakirjaa muuta kuin karkean ja halventavan kielenkäytön. Onko nettipäiväkirjan viestit lopulta vain savumerkkejä?
PS. Tänään olen oikein kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta Lumoprinssin kanssa. Lumo kuin Lumo -TV. Eipä paljon viehätä koko kaapelikanavat.