Onnittelen itseäni! 
Sain oman blogin. Seurasin kriittistä polkua kuin aarrekarttaa. Nyt olen sateekaaren päässä. Siihen on auttanut Vilman ja Alman antamat nimet. Olisiko tämä nettipäiväkirjan koti jossakin Muumitalon ja Röllin töllin välimaastossa. Sitä pitää miettiä.
Harveneville hiuksilleni kuvaava nimi on jotakin "siilinpiikkimahanahkavälikarva" luokkaa. En oikein ymmärrä puhekielestä muuta kuin suomen sanan sieltä täältä. Pitääkö meidän tyttöjen kanssa keksiä ikioma sanasto; tunneäidinkieli. 
Laps' Suomen ällös vaihda pois, sun maatas ihanaa. Siell' leipä vieraan karvast' ois ja sana karkeaa. Näin ajattelen, kun en ymmärrä enää ilman sivistyssanakirjaa muuta kuin karkean ja halventavan kielenkäytön. Onko nettipäiväkirjan viestit lopulta vain savumerkkejä?
PS. Tänään olen oikein kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta Lumoprinssin kanssa. Lumo kuin Lumo -TV. Eipä paljon viehätä koko kaapelikanavat.